Fysioterapia

Fysioterapia edistää kaiken ikäisten ihmisten aktiivista osallistumista heille merkityksellisiin arjen ja yhteiskunnan toimiin. Fysioterapia helpottaa tai ylläpitää toiminta- ja liikkumiskykyä kun jonkin sairauden oireet, tapaturma, leikkaus, kipu tai toiminnallinen häiriö vaikeuttaa liikkumista ja toimintaa. Fysioterapia perustuu esitietojen selvittämiseen, tutkimukseen, haastatteluun sekä tavoitteiden luomiseen. Fysioterapia on prosessi jossa läsnäolo, oman kehon hahmottaminen ja kuuntelu sekä vuorovaikutus terapeutin kanssa on tärkeää. Fysioterapian menetelmiä ovat terapeuttinen harjoittelu sisältäen kehon liikkuvuuden, aktivaation ja voimien harjoittelun eriytyneemmin ja toiminnallisesti sekä perusliikkumisen taitojen harjoittelun. Manuaalinen terapia sisältää lihaskalvokäsittelyä, hierontaa, liikkeiden auttamista, ohjaamista tai helpottamista kohti aktiivisia liikkeitä ja toimintoja. Hermoston tilan huomioiminen on tärkeää jotta harjoittelu voi tapahtua optimaalisessa vireydessä.  

Neurologinen fysioterapia

Neurologisessa fysioterapiassa korostuu yhteistyö lähiverkostojen, kuten omaisten, avustajien, opettajien, hoitajien, ohjaajien ja muiden terapeuttien kanssa arjen kuntoutuksen toteutumiseksi. Neurologisten sairauksien oireiden helpottaminen ja perusliikkumisen fysioterapeuttinen harjoittelu mahdollistaa mahdollisimman itsenäisen ja asiakkaalle merkityksellisen osallistumisen yhteiskunnan toimintaan. Myös apuvälinepalveluiden kanssa yhteistyö on tärkeää jotta asiakas saa mahdollisimman hyvät ja osallistumistaan helpottavat apuvälineet käyttöönsä.

Lasten fysioterapia

Lasten fysioterapiassa korostuu Lapsen motorisen kehityksen ja ikätason huomioiminen jotta harjoittelu on motivoivaa ja hyödyllistä. Lasten fysioterapiassa leikin ja onnistumisten merkitys on suuri. Myös perheen, päiväkodin, koulun sekä terapeuttien välinen yhteistyö on tärkeää jotta kuntouttavan arjen toteutuminen tapahtuu yhteneväisin tavoittein ja keinoin lapsen vireystilaa huomioiden. 

Allasterapia 

Allasterapiassa veden noste, paine ja vastus helpottaa liikkeiden ja liikkumisen suorittamista. Veden paine antaa erilaisen tuntemuksen omasta kehosta ja helpottaa tasapainon hallintaa. Se myös lisää aineenvaihduntaa, sydän-, verisuoni- ja hengityselimistön toimintaa ja vähentää turvotusta. Lämpimässä vedessä harjoittelu rentouttaa. Veden noste helpottaa liikkeiden suorittamista ja parantaa liikelaajuuksia kun lihasaktivaatio on heikentynyt tai liikkeen suorittaminen on kivuliasta. Veden vastusta voidaan hyödyntää lihasvoimien harjoittelussa vedessä. Kun pystyasennon hallinta on rajoittunut, vesi mahdollistaa seisomatasapainon ja kävelyn harjoittelun.

Ratsastusterapia

Ratsastusterapia on kuntoutusmuoto, jossa hevonen, kuntoutuja, ratsastusterapeutti ja tarvittaessa asiaan perehdytetty avustaja/taluttaja toimivat yhdessä kuntoutujalle asetettujen kuntoutustavoitteiden saavuttamiseksi. Ratsastusterapeutilla on pohjakoulutuksena vähintään sosiaali-, terveys- tai kasvatusalan amk-tasoinen tai sitä vastaava vanhempi opistoasteen tutkinto. Ratsastusterapiaopinnot (72op) suoritetaan täydennyskoulutuksena Ypäjän Hevosopiston ja Suomen ratsastusterapeutit ry:n toimesta.

Kelan maksusitoumus voidaan myöntää joko toimintaterapeuttiseen tai fysioterapeuttiseen ratsastusterapiaan, kun arvioidaan, että ratsastusterapialla voidaan saavuttaa ICF:n luokituksen mukaisia osallistumisen tason tavoitteita. Nämä tavoitteet parantavat kuntoutujan itsenäistä toimintaa arjessa suhteessa osallistumiseen yhteiskunnassa. Ratsastusterapian maksusitoumuksia myönnetään myös sairaanhoitopiirien, kuntien ja vakuutusyhtiöiden toimesta. Osa kuntoutujista käy omakustanteisesti ratsastusterapiassa

Ratsastusterapiaa harjoitetaan myös psykiatrisen kuntoutuksen parissa sekä kasvatuksellisissa interventioissa.

Suomalaisen ratsastusterapian lähestymistapa on psykososiaalisfyysinen. Ratsastusterapiassa puhutaan vuorovaikutuksesta, jossa hevonen auttaa kuntoutujaa olemaan läsnä hetkessä; aistitaan keho ja ympäristö ajatuksella sekä avaudutaan tunteille. Hevonen on herkkä eläin, jonka kautta ihmisen on mahdollista peilata tunteitaan. Fyysinen vuorovaikutus tapahtuu kontaktissa hevoseen, elävään organismiin; sen lämpöön ja liikkeeseen, mikä stimuloi vahvasti ratsastajan pinta-ja syvätuntoa sekä tasapainoaistia, minkä avulla ratsastajan tietoisuus omasta kehosta lisääntyy.

Myös näkö-,kuulo- ja hajuaisti saavat ratsastusterapiassa arjesta poikkeavaa virikettä. Kaikkien aistien yhtaikainen aktivoituminen, liike, positiivisten tunteiden herääminen ja motivaatio tekevät ratsastusterapiasta usein vaikuttavan terapiamuodon. Ratsastusterapiassa päästään luontoon, suhteeseen hevosen kanssa ja metsään, millä on ihmistä tervehdyttävä vaikutus.

Ratsastusterapiassa voidaan hoitaa ja ruokkia hevosta, tehdä tallitöitä, ratsastaa kentällä, maneesissa tai maastossa ja erilaisissa asennoissa, rakentaa ja ratsastaa ratoja, vikeltää ja ajaa kärryjä.

Hevonen, sen liikkeet ja sen kanssa erilaisissa ympäristöissä liikkuminen ja toimiminen tuottavat runsaasti ärsykkeitä, joita tarvitaan kuntoutettaessa kuntoutujan oman kehon hahmotuskykyä suhteessa ympäristöön. Ratsastusterapian toteutus riippuu ratsastusterapeutin peruskoulutuksesta ja lähestymistavasta. Ratsastusterapiahevonen on tehtäväänsä luonteensa puolesta valittu ja koulutettu.

Fysioterapeut-tinen ratsastusterapia

 Fysioterapeuttisessa ratsastusterapiassa ensisijaista on hevosen kosketus ja sen käynnin tuottama kolmiulotteinen liike ratsastajan lantioon. Ratsastusterapiassa välitetään hevosen liikettä ratsastajaan mikä helpottaa ratsastajaa tuntemaan symmetrisen istuma- asennon hevosta vasten ja löytämään tasapainon hevosen liikkeen mukana.  Ratsastusasento ja hevosen liike aktivoi keskivartalon lihastoimintaa, mikä mahdollistaa vartalon hallinnan ja tasapainon pitkäkestoisen harjoittelun.

Ratsastusterapia on ainutlaatuinen keino saada alkuun ja helpottaa sairauden oireiden tai liikehäiriiöiden vuoksi jäykistyneitä, inaktiivisia tai kivuliaita lantion, selän ja lonkkien liikkeitä.  Rytmiset hevosen liikkeen liikeimpulssit vaikuttavat ratsastajan kehoa liikuttaen sekä rentouttaen kohonnutta lihasjänteyttä mutta myös aktivoiden mahdollisesti matalaa lihasjänteyttä vartalon alueella.

Tasapainoa, rentoutumista ja antautumista mukaan hevosen kanssa liikevuorovaikutukseen harjoitellaan aluksi tasaisella kentällä tai tiellä  keskittyen tuntemuksiin, joita hevosen kosketus ja liike aiheuttaa. Toisinaan metsässä ratsastaminen helpottaa rentoutumaan. Metsässä maaston tuomat epätasaisuuden lisäävät hevosen liikkeen moniulotteisuutta ja vartalon hallinnan harjoittelu tehostuu. 

Hevosen käyntiliike aiheuttaa ratsastajan lantioon kolmiulotteisen, kävelyä muistuttavan liikemallin, jossa hevosesta lähtevä liike jatkuu ratsastajan lantion kautta liikeketjuna pidemmälle ratsastajan kehoon helpottaen myös vartalon kiertoliikkeitä. Lantion eteen-taakse-, sivulta toiselle- ja kiertoliikkeitä voidaan korostaa erilaisten hevosten, ympäristön ja terapeutin manuaalisella avulla. 

Ylä-ja alamäissä sekä kaarevilla teillä saadaan aikaan erilaisia liikesuuntia jolloin tehostuu vartalon ojennus-,koukistus-ja kiertosuuntien hallinta liikkeessä sekä painonsiirtojen harjoittelu.

Luotisuoran (sivulta päin tarkasteltuna linja korvannipukasta, olkapään, lonkan ja nilkan luuhun) hahmottaminen ja hallinta on edellytys tasapainon ylläpitämiselle vähemmällä voimankäytöllä tai ilman kompensatorisia liikemalleja. Usein kehon hahmottamista ja vartalon asennon hallintaa harjoitetaan myös erilaisten jumppaliikkeiden ja peilin avulla ratsastaessa.

Ratsastusapujen harjoittelu tuo oman ulottuvuuden oman kehon liikkeiden aktivoimiseen ja liikevuorovaikutukseen hevosen kanssa kun ratsastaja hallitsee tasapainonsa hevosen liikkeen mukana. Lantion ja lonkkien sekä vartalon asennon muutoksilla ratsastaja voi vaikuttaa hevoseen hevosen ja ihmisen välistä liikeketjua avaten tai sulkien. Lantion ja lonkkien kiertoliikkeiden avulla saadaan aikaan kääntäviä apuja. Katseen ja vartalon kiertojen avulla vaikutetaan myös hevosta kääntäen esim. ympyrälle kentällä. Alaraajojen, pohkeiden avulla hevosta voidaan pyytää eteenpäin tai sivuille väistäen. Hevosen liikkeen tai suunnan muutokset antavat ratsastajalle nopean ja vahvan vasteen oikeasta oman kehon aktivaatiosta. Symmetrian hallinnan merkitys näissä harjoituksissa on suuri.

Ratsastusterapia tapahtuu yleensä ilman satulaa, jolloin hevoseen saadaan läheisempi kontakti ja sen lämpö ja liike tuntuu ja välittyy selvemmin. Terapiavyön kahva antaa tukea etenkin terapian alkuvaiheessa, kun tasapainoilu hevosen liikkeen mukana on vaikeampaa. Ratsastusterapeutti kulkee ratsastajan vierellä tarvittaessa manuaalisesti ohjaten ja auttaen tasapainon saavuttamista.

Hevosen selkään siirrytään usein rampilta, mikä mahdollistaa myös siirtymisharjoittelun pyörätuolista terapian yhteydessä.